Sunnuntaitassuttelijat radalle

Minä ja kanssabloggaajani ollaan huomattu, että meissä on yllättävän paljon kaikkea mikä yhdistää meitä. Tuntuu niinkuin olis löytänyt siskonsa, kun välillä tuntuu, että olis enemmänkin yhteistä, kuin oikeiden siskojen kanssa. Olen kuitenkin havainnut myös eroavaisuuksia. Mikä tietysti on normaalia, kun olemme kaksi erillistä ihmistä. Asia, jossa olemme tutustuneet, on ollut somevastaavan hommat yhdistyksessä. Ja nyt tulee tunnustus: olen some-epäluuloinen! Tämä epäluuloisuus taitaa yhdistää minut niiden oikeiden siskojen kanssa: parasta somen käyttöä on lukea feissarimokia 😂 No, ei nyt ihan niin. Olen lähtenyt mukaan moniin somekotkotuksiin, mutta aina niin, että jonkun on pitänyt houkutella ja sitten en ole ihan niin sosiaalisena ja avoimena, vaan aina pitää pohdiskella, että kuinka julkisesti nyt taas julkasis. Voin kertoa pari esimerkkiä.. Olen pitänyt ennenkin blogia. Oikeastaan niitä on ollut useampiakin. Oli blogi, johon kirjoitin uniani ja jota pääsi lukemaan salasanalla. E

Taas kerran yksi todiste siitä, että alku on hankalaa..  Reilun kuukauden kesti pyöritellä tämän blogin nimeä.  Kaikki alkoi oman kylän urheilutapahtumasta, jonka järjestelyissä me olimme sometiimi, se kaikkein vähiten sporttinen osanen?! Tapahtuman jälkeen päätimme, että nyt käytämme sen some-ajan verran aikaa oman itsemme parhaaksi. Kumpikin halusi tämänkin urakan muiden nähtäville (pientä lisäpainostusta kenties). Toiminta alkoi heti, mutta nyt vasta täällä muiden saatavilla. Tähän mennessä tapahtunut mm.  - monta kävelylenkkiä  - kuntosalikortti samalle salille, jotta toisen mukaan raahaaminen on helpompaa (meikälle eka pt-treenaus :| )  - luentoja  - messureissua  - haku juoksuvalmennukseen ja meidät valittiin mukaan (kääääk!)  - joitakin litroja smoothieta, herkullisia ja vähemmän herkullisia kokeiluita Tervetuloa mukaan matkalle!